Omat kissani


Siitosnaaras
Sandypoints Mokita of Pienpeto
s. 1.4. 2006

Mokita
Kuva: Pienpeto

Ensimmäisen siitosnaaraani hankintaa mietin pitkään. Lopulta luokseni muutti Sandypoints Mokita of Pienpeto, vanhoista amerikkalaisista linjoista polveutuva röyhkeä ja riemastuttava CFA-rekisteröity siamilainen. Sen sukutaulusta löytyy 1950 –luvulla kuuluisan Green Lane -kissalan kissoja, eikä edes hirvittävän kaukaa. Olen hyvin kiitollinen Mokitan kasvattajalle Sandy Englelle ja Cristy Birdille, joka toi Mokitan mukanaan TICAn Hannoverin näyttelyyn, josta Mokita matkusti mukanani.
 
Mokitalle sopii hyvin, että se on syntynyt aprillipäivänä. Se on rohkea, hauska, ahne ja äänekäs riiviö. Se alkaa heti kehrätä kun sen nostaa syliin, mutta se osaa myös käydä hermoille vaatiessaan äänekkäästi ruokaa tai tekemistä.


Ulkomuodoltaan se ei ole täydellinen vanhanajan siamilainen/thai: Sillä on kaunismuotoinen pää, mukava pitkä häntä ja melko hyvät mittasuhteet (jalat voisivat olla hieman pitemmät), mutta sen kontrasti on huono ja silmien väri hailakka. Kasvatusvalintoja tehdessä tällaiset kosmeettiset ongelmat eivät ole ensimmäisiä huolenaiheita. Terveys, autenttisuus ja geenipoolin säilyttäminen ovat  prioriteettejani.


Lue Mokitan kasvattajan artikkeli Mokitan sukulinjan historiasta.



Tuleva siitosnaaras
Pienpeto Aranda Kooi Choo
s. 5.6.2007

Choo
Choo ja kaverit. Kuva: T. Klaavo

Ensimmäisen pentueen lellikkimme Choo päätti jäädä kotiin mamman helmoihin. Choolle on kosittu poikaystävää Yhdysvalloista. Kihloja vietetään loppukesästä.


Siitosuros
Las Joyas Thai Precioso Oscar
s. 28.4. 2006

osku
Kuva  Katja Korhonen

Mokitan sulhanen, Las joyas Thai Precioso Oscar eli kotoisasti Osku, on Brigitte Sierckin kasvatti vanhoista englantilaisista linjoista. Se on hyvin kaunis rotunsa edustaja ja sen ainoa kosmeettinen virhe ovat sen hieman turhan ylhäälle asettuneet korvat. Kunpa Mokitan ja Oscarin pennut saisivat isänsä ihanat silmät! Edes joku niistä! Oscar asuu neljän muun kissan kanssa ystäväni Reija Kataisen luona. Olen hyvin kiitollinen, että Oscarilla on niin hyvä koti – leikkaamattoman kollin kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Reija kirjoittaa Oskustaan seuraavasti:

Hain Oscarin Hampurista Suomeen marraskuussa 2006. Kasvattaja Brigitte Sierck oli lähettänyt Oscarista kuvia, joiden perusteella se näytti varsin kauniilta ja sopusuhtaiselta kollinalulta. Mutta lopullisesti olin myyty kun vihdoin näin Oscarin ja sen uskomattoman kauniit siniset silmät. Vielä kun Oscar lentoasemalla tavatessamme naukaisi erittäin kuuluvasti ja hivenen närkästyneesti moisesta reissaamisesta, olin varma että tässä on todellinen persoonallisuus.
    Matka Hampurista Helsinkiin ja Helsingin kautta uuteen kotiin Jyväskylään sujui hyvin. Olimme laittaneet Oscarille valjaat ja talutushihnan, joten uskalsin kentällä päästää sitä kurkkimaan lentokassista uutta omistajaansa. Määkiminen loppuikin heti kun Oscar pääsi syliin kehräämään.
    Perillä Jyväskylässä odotti kahden viikon eristys muista kissoista. Eristäminen on hieman kurjaa ja hivenen hankalaakin, mutta kissojen itsensä etu uuteen kotiin tullessa. Kaksi viikkoa kului yllättävän nopeasti ja tutustuminen muihin kissoihin oli lopulta varsin helppoa. Yhtään tappelua ei ollut, pientä murinaa ja sähähtelyä vain.
    Ajan myötä Oscarin nimi on lyhentynyt suomalaisittain sopivammin Oskuksi. Osku on vilkas poika, joka tahtoo olla kaikessa puuhastelussa mukana, mutta pitää myös sylissä olosta. Muiden kissojeni kanssa se tulee toimeen mainiosti: kahta vanhinta maatiaiskollia se kunnioittaa ja mielistelee, nuorempaa hyvin isoa punaista maatiaiskollia Osku käyttää tyynynä ja siamilaisnaarasta pyytää jatkuvasti leikkiin.
    Siamilaisten tapaan Osku on äänekäs eikä epäröi tuoda ilmi kuuluvasti jos jotakin tahtoo, yleensä ruokaa. Osku on myös ahne, se söisi kai hevosenkin jos vain saisi. Aamuisin Osku toimii herätyskellona, viikonloppuisin kun erehdyn nukkumaan herran mielestä hieman liian pitkään, se tulee korvan juureen määkimään ja toisinaan myös läpsii tassulla naamaan kuin sanoakseen että herää jo ja anna ruokaa. Ahneus ei ulotu vain ruokaan, vaan myös huomionosoituksiin je hellittelyyn. Jos joku muista kissoista tulee syliin, Oskulla on hieman ikävähkö tapa tunkea välittömästi toisen kissan eteen tai päälle rapsutuksia odottamaan. Siamilaisten ego on varsin suuri, eikä Osku tuota poikkeusta siinäkään suhteessa.


Kastraatit

Arhantin Cavalier eli Kassinen
siamilainen
s. 5.7. 2004

kassinen
Kuva: J. Toivoniemi

Kassinen on ensimmäinen siamilaiseni, se on Anneli Nummelinin kasvatti. Halusin elää siamilaisen kanssa ennen sitoutumista niiden kasvattamiseen, joten valitsin kotimaisen modernin siamilaisen. Kassisen kanssa on tarkoitus käydä myös näyttelyissä, mutta saapa nähdä mitä sen pieneksi jääneestä päästä tuomarit sanovat. Toistaiseksi olemme saaneet itsemme vasta kahteen näyttelyyn.
    Kassinen on hurmaava kissa – se on itsetietoinen, seurallinen ja hyvin inhimillisen oloinen. Monet vieraat pohtivan sen nähdessään: ”Keneltä Kassinen nyt näyttääkään” ja sitten luettelevat näyttelijöitä tai kavereitaan. Itsestäni usein tuntuu, että Kassisessa asuu pieni mies kissapuvussa. Eräs ystäväni on nimittänyt Kassista myös ”turhantärkeäksi” ja hemmotelluksikin häntä kutsutaan. Mamman lellikki hän toki onkin.

    Kun Mokita saapui meille, Kassisen koko elämä mullistui: Hän rakastui tulenpalavasti. Kassinen palvoo Mokitaa, seuraa tätä kaikkialle ja Mokitan juoksuaikoina yrittää myös astua tätä tarmokkaasti. Mikän taitava rakastaja kastraattimme ei ymmärrettävästi ole.

Maija
maatiainen
s. 1994, k. 2008

maija
Kuva: T. Klaavo

Rakas vanha rouvamme oli luonteeltaan hyvin lempeä ja hieman ujo. Hän eli kanssamme lähes neljätoista vuotta.

Hedda
maatiainen
s. 1999

hedda
Kuva: T. Klaavo

Hedda on oman tiensä kulkija, joka ei oikein siedä siamilaisiamme, vaan motkottaa niille jatkuvasti. Se on perusterve fiksu kissa, joka onnistui kasvattamaan melkoisen massun varastamalla huomaamattamme ruokaa lukollisesta laatikosta.  Hedda on myös ainoa kissoistamme, jolla on minkäänlaisia metsästystaitoja. Se on jopa pyydystänyt lepakon mökin katon lautojen välistä.

Heddalla on ollut pieni mutta merkittävä elokuvarooli - se esiintyy Suomessa kuvatussa japanilaiselokuvassa Ruokala Lokki.

Hedda asuu nykyään rakastettuna ainoana kissana Toukolassa.
 

Etusivulle